Ahosen uudet asukkaat

Ahoset saivat nyt VALPEn kautta uusia hoidettavia kun aiemmat asukkaat muuttivat pois, kuka minnekin tai kuolivat.


Nyt heille sai muuttaa nämä onnelliset uuden kodin saaneet


Terhi, 28-vuotias Asperger-ja lievää kehitysvammaa omaava nainen


Down-siskokset Taija 22v ja Tanja 19v


70-vuotias Oskari-pappa joka on vanhuuden myötä mennyt heikkoon kuntoon ja masentunut ja halusi siksi perhehoitoon.


Näytti olevan mukava porukka ja seuraavissa tarinoissa enemmän miten alkaa menemään ja mitä perhekodissa touhutaan.

Asukkaat asettautuvat asumaan hoitopaikkaansa

Perhekodissa oli niin että nyt siellä oli monta asukasta. Mummo oli oikein tyytyväinen kun on lapsenlapsilla muitakin huolehtijoita kuin hän ja siitäkin oltiin tyytyväisiä kun koirankin sai ottaa hoitoon mukaan. Mummo sai edelleen hoitaa lapsenlapsiaan jaksamisensa mukaan mutta sovittiin että pikkupoika Otosta on perhekodin vanhemmat päävastuussa.


Toki mummo saa hoitaa lastakin ihan sen mukaan kun jaksaa. Aadakin sai autella siinä mitä tulee huonokuntoisempien hoitoon. Riku on lopun ikäänsä vuodepotilas ja kykenee olemaan vain erikoisvalmisteisessa pyörätuolissa. Riku katui kun yritti itsemurhaa ja rukoili Jeesukselta anteeksi tätä syntiä. Ja koki rauhan että on saanut sen anteeksi.


Evelynn makoili vuoteellaan ja mummi sai hoitaa edelleen ja se oli tärkeää vaikka perhekodin isäntäväkikin myös hoiti. Nyt oli asukkaat asettautuneet perhehoitoon asumaan. Siellä oli enimmäkseen makailua ja seuraavan aterian odottamista. Aada tykästyi kovasti perhekodin emäntään jota alkoi pitää parhaana ystävänään ja Aada todella viihtyi perhekodissa. Aadan kanssa tosin joskus oli hankalaa se kun Aada halusi myös kahdenkeskistä aikaa emännän kanssa mutta sitä oli hankalaa järjestää.



Vuodepotilaat ainakin olivat erittäin tyytyväisiä.


Sukulaiset kuten Jiri ja Väinö-Paavo jäivät minne jäivätkään ja heidän elämästä enemmän sivuilla


https://tiinanvaiheet.blogspot.fi/

Muutoksia Ahosilla

Ahosen perhekodissa entiset asukkaat joko kuolivat tai sitten muuttivat toisenlaiseen asumismuotoon. Ahoset saivat tietää että heille tulee hoitoon vanha mummo jonka kanssa tulee myös onnnettomuudessa vammautunut 25-vuotias nuori mies jolla on asperger ja joka aspergerin ohella on myös psykoottinen ja lisäksi hänen kaksossisarensa jolla on lievä kehitysvamma, asperger ja epilepsia ja hänen ystävänsä joka on 20-vuotias cp-vammainen, aivohalvauksenkin läpikäynyt lievästi kehitysvammainen asperger-henkilö sekä vanha mummo joka heitä hoiti tähän asti ja on noiden 25v ikäisten kaksosten mummo ja lisäksi myös sijaishuollossa mummon luona oleva puolitoistavuotias Otto-poika. Aikamoinen porukka siis ja Ahoset lupasivattämän perheen ottaa hoidettavakseen ja antaa turvalliset olosuhteet heille.

Janika

Janika jolla toimintakyky on alkanut heikentyä ja sen vuoksi pärjääminen tuetussa ryhmäkodissa on haasteellista mutta toisaalta varsinaista valvontaa hän ei tarvitse koska ei ole vaaraksi itselleen eikä muille vaan on kuitenkin erittäin luotettava, on nelikymppinen Down-nainen joka saapui Ahosen perhekotiin.


Janika vaikka yleensä downit on ylipainoisia, on normaalia hoikempi ja kapeakasvoinen ja vaaleahiuksinen kuten äitinsä aikoinaan ja ihan täsmälleen äitinsä näköinen muuten paitsi että extrana on nuo downin syndrooman kasvojen piirteet, oli aluksi hiukan jännittynyt Ahosen perhekotiin tullessaan. Nimittäin aiemmassa ryhmäkodissa oli ollut poika joka oli haukkunut Janikaa kummitukseksi koska Janika on kuulemma kummituksen näköinen ja aina kun Janika on paikalla niin silloin kuulemma kummittelee.


Tuossa Ahosen perhekodissa ei kuitenkaan kukaan noin käyttäytynyt vaan oikein mukavilta vaikutti asukkaat ja myös perhehoitajat. Janika asettautui hyvin sinne asumaan ja Janika otettiin hyvin vastaan. Sitten Mikael ja Kyösti ottivat Ahosen perhekotiinkin yhteyttä morjestus auto-asiassa että lähtisikö joku kehitysvammainen morjestus auton matkassa pitkin kyliä kiertelemään ja Janika oli siihen hommaan sopiva ja tuo autolla kiertely oli tästä lähtien Janikan työtä.

Ensimmäiset asukkaat saapuvat perhekotiin mutta vielä on tilaa

Perhekotiin saapui asukkaita. Sinne tulivat mielenterveysongelmista kärsivä 37-vuotias Jessica ja Downin oireyhtymää sairastava 28-vuotias Mira. He olivat olleet samassa perheessä, Jessica oli asunut vanhempiensa luona sen jälkeen kun oli sairastunut psyykkisesti ja Mira oli pelastettu huonoista kotioloista sukulaistensa luota perhehoitoon samaan perheeseen.



He olivat kiintyneet toisiinsa syvästi ja käytännössä kuin sisarukset. Syy heidän tulemiseen Ahosille oli se kun Jessican äiti kuoli eikä isä jaksanut huolehtia näistä tytöistä ja halusi nämä tytöt perhehoitoon kodin ulkopuolelle.



Tytöt viihtyivät hyvin ja asettuivat heti taloksi. Kumpikin sai oman huoneen ja perheessä alkoi jo melko pian mukava yhteinen elämä. He surivat aluksi paljonkin Jessican äidin kuolemaa, joka on ihan ymmärrettävä surun aihe, mutta vähitellen he kotiutuivat, osallistuivat talon askareisiin ja kiintyivät perhehoitajiinsa.



Jessica aloitti kuntouttavan työtoiminnan eräälä työpajalla johon Jessica kulki linja-autolla aluksi kahtena päivänä viikosta mutta myöhemmin on tarkoitus että lisätään päiviä. Miran kohdalla työkuviot muuttuivat kokonaan koska Mira asuu nyt niin kaukana aiemmasta työpaikastaan että siellä ei ole mielekästä käydä enää. Mutta kiirettä ei pidetty. Arveltiin, että Mira saa aluksi olla kotona perhehoitopaikassa ja elää rauhalista elämää mutta jos löytyy joku kiva työpaikka niin sitä voisi kysellä Miralle sitten.


Vielä on tilaa perhekodissa ja sinne oli itse asiassa nyt hakenut asukkaaksi myös 40-vuotias Janika jolla on Downin syndrooma ja syy perhehoitoon on Janikalla ikääntymisen myötä heikentynyt toimintakyky ja se ettei hän enää pärjää tukiasunnossa.

Ahosen perhekoti perustetaan

Psykiatrisena erikoissairaanhoitajana ja sen jälkeen myös poliisikoulun käyneenä ja poliisina työskennellyt Eero Ahonen ja hänen puolisonsa sosionomi ja kehitysvammaohjaaja Mirja Ahonen sekä heidän kissansa Moona muuttivat Helsingin hälystä ja ruuhkasta maaseudun rauhaan, ostivat sieltä vanhan ajan maalaistalon metsän keskeltä ja kävivät perhehoitovalmennuksen. He haluavat ottaa kotiinsa perhehoitoon aikuisia joilla on mielenterveyden ongelmia tai kehitysvamma. Sairaanhoitopiiri ja erityishuollon kuntayhtymä hyväksyi Ahosen perheen perhehoitoa antavaksi perheeksi. Omia lapsia Ahosilla ei vielä ole mutta myös omia lapsia on tarkoitus hankkia ja Ahosten mielestä on hyvä, että lapsetkin elävät yhdessä perhehoidossa olevien ihmisten kanssa ja oppivat näkemään monenlaisia ihmisiä ja hyväksymään erilaisuutta. Nyt Ahoset odottelevat että milloin heille tulee hoidettavia perhehoitoon.